Tällä kertaa siis ihan Vilman kasvattajan Arjan luona käytiin. Pari kotisivujuttua muokkasin ja sitten ehditiin jutellakin.

Vilma pääsi ututstumaan myös Arjan kaniin. Tai, hyvin vähän aikaa vian annettiin haistaa, sillä Vilma the saalispöllö olisi heti halunnut vähän tapporavistella kaniraukkaa, jolta oli jo edellisen koirakohtaamisen seurauksena kadonnut häntä.

Sen sijaan kissalta Vilma sai turpiinsa. Vilma ei tajunnut mikä ihme otus se kissa oikein oli, ja yritti sitten haastaa leikkiin ja läpsiä tassulla. Saalismeininkiäkin oli vähän mukana, mutta kissapa näytti kaapin paikan ja sitten lähti Vilma.. Raukka sai köniinsä kissalta - ihan hyvä vain, josko vaikka nyt oppisi että joskus voisi käyttäytyä koiriksi.. (no ei kyllä opi, mutta toivossa on hyvä elää).

Surullisia uutisia kuului parikin kappaletta. Arjan tmmikuussa kadonnut heeleri löytyi jäiden sulettua hukkuneena. Tietenkin on hyvä, että koira löytyi eikä jäänyt ikuisesti kadoksiin. Toivo taisi kyllä olla jo monelta mennyt, sillä koirastahan ei yksiäkään jälkiä löytynyt katoamispäivää seuraavana päivänä jolloin lumi tuli. Toinenki nsurllinen uutinen kuultiin, eli W-pentueen narttu oli jäänyt auton alle maaliskuussa. Surullista, alle vuoden ikäinen ja elämä edessä..