Pahoittelen suurensuurta päivitystaukoa, etenkin kun siihen ei ole ollut mitään suurempaa syytä. Tosin eipä tässä mitään ihmeempiä ole tapahtunutkaan, treeneissäkin elettiin hiljaiseloa kun Suomessa en ollut missään treeniryhmässä kummankaan koiran kanssa ja nyt olenkin sitten asustellut Ruotsissa muutaman päivän. Nyt on siis tarkoitus asustella täällä ihan pysyvästi, keväällä täytyy tosin käydä vähän ylioppilasjuhlia viettämässä, mutta muuten sitten varmaan joku vuosi, ehkä jopa vähän reilu, olisi tarkoitus täällä asustella.

Vilmahan jäi nyt joulun Suomi-visiitin jäljiltä vanhempieni luo asustelemaan, joten blogissa tulee jatkossa olemaan luultavasti enimmäkseen Gingan juttuja koskevia kirjoituksia.

Ginga onkin aika paljon muuttunu nyt kun on saanut asustella ilman Vilmaa. Tytöillähän alkoi olemaan riitoja lähes päivittäin ja reikiä oli molemmilla välillä silmäkulmat täynnä. Päätin sitten, että parempi Vilman jäädä kotiin, sillä kun alotan itsekin työt täällä Ljusdalissa, en todellakaan ole täällä päivisin erottelemassa riitapukareita toisistaan. Asunnossamme on vähän hankala erottaa koiria eri tiloihin (etenkin kun toinen niistä availee ovia) ja kun nartut tappelee niin se on sitten oikeesti veristä menoa...

Ennen joulua Ginga kävi myös luustokuvissa ja Ventelä lupaili, että lonkat, selkä, kyynärät, polvet ja olkanivelet olisivat terveitä. Kennellliitosta ei tuloksia ole vielä tullut, mutta niitä odotellessa luotetaan tähän tietoon. Gingan tuleva mammaus alkaa siis näyttää yhä todennäköisemmältä.