Pitkästä
aikaa kävin eilen Vilman kanssa hakutreeneissä, edellisestä kerrasta onkin
vierähtänyt tosiaan se kaksi vuotta. Vilman kanssa lopetettiin haku
murkkuiässä, kun se ei enää ollut suuremmin hallinnassa hakualueella. Toisin
sanoen, neiti teki mitä itse tykkäsi ja vähän välitti mitä minä sieltä
keskilinjalta huutelen. Eilen oli kuitenkin aivan toinen ääni kellossa. Toki
Vilma muisti vielä miten homma sujuu, mutta sen sijaan, että se olisi
karkaillut ja sekoillut omiaan, se pysyi nätisti vieressä, kunnes pyysin sen
etsimään ukkoja.
Vilmalle otettiin kolme maalimiestä metsään. Ensimmäisellä ukolla käytimme ns.
hei-harjoitusta, jossa keskilinjalta huudetaan maalimiehelle "Hei!".
Tämän jälkeen maalimies odottaa hetken ja huutaa sitten Hei-vastauksen. Tällöin
koiralle annetaan siis metsästä pieni ääniapu. Vilmalle tämä toimi hyvin,
vaikka se ei aluksi käyttänytkään nenäänsä.
Toiset kaksi ukkoa Vilma haki ilman ääniapuja, vaikka eivät ne kovin kaukana
keskilinjasta olleetkaan. Jokainen maalismies toi Vilman pois piilolta
syöttelemällä sitä ja lopuksi vielä itse palkkasin sen kun se tuli luokseni.
Treenit olivat ihan mukavat ja itseänikin taisi tuo hakukärpänen puraista
uudemman kerran. Täytyypi katsoa, jos vaikka alkaisi ihan säännöllisesti
treenailemaan.
perjantai, 16. kesäkuu 2006
Kommentit