Ensilumi saapui yllättäen, mutta päätimme silti lähteä jäljelle. Lunta ei kuitenkaan ollut niin paljoa, että koira tajuaisi katsoa jälkiä.

Vilma sai ajaa 200-300m pitkän jäljen, josta pieni osa kulki metsässä ja suurin osa hakkuuaukiolla. Kova tuuli vaikeuttu koiraa ehkä hieman, mutta Vilma toimi kiitettävästi. Ainoa ongelma oli innostus. Puettuani neidille valjaat päälle, alkoi malttamaton odottelu. Neiti jopa kitisi hieman, ja haki jatkuvasti nenällään hajuja mahdollisesta jäljestä. heti metsän reunaan päästyämme neiti lykkäsi nenänsä maahan.

Jana oli vajaa 10m pitkä ja sujui mallikkaasti, johtuen osin juuri Vilman innosta. Se haisteli jäljen aloituskohtaa ja lähti ensin takajäljelle, mutta kääntyi välittömästi toiseen suuntaan tajutessaan ettei se jälki sinne mennyt. Jäljellä oli myös kaksi polunylitystä, jotka neiti hoiteli mallikkaasti - ei edes vilkaissut niiden suuntaan.

Jäljestys oli melko hosuvaa ja ensimmäinen keppi jäi löytymättä. Palautin Vilman kepille ja se ilmaisi sen mallikkaasti. Loput kepit (4kpl) Vilma löysi ilman avustusta. Luultavasti ensimmäinen keppi jäi löytymättä siksi, että se oli alle 15m jäljen alusta.

Vaikka Vilma hieman haahuilukin jäljellä (erityisesti hakkuuaukion avoimessa maastossa), uskon sen johtuneen siitä, että tuuli heitteli jäljen hajua ties minne. Vilman päätä pitäisi saada myös hieman alemmas ja jäljestystä hivenen rauhallisemmaksi. Tärkeintä oli kuitenkin, että kepit löytyivät ja jana sujui hyvin. Jälki oli 45 minuuttia vanha.