Joulu alkaa vähitellen ihan oikeasti kolkutella ovia. Jostian kumman syystä jaksan yhä hartaasti uskoa valkoiseen jouluun, vaikkei syytä kai enää oiken olekaan - vai olisiko sittenkin.

Vilmalla on ollut rankkaa. Lahjapaketteihin on kääritty herkullisia possunkorvia ja yksi komea siansorkkakin, mutta se juttu mitä Vilma ei nyt hoksaa on se, että miksi niihin ei saa koskea. Vähitellen Vilma on jo lakannut tuijotamasta lahjoja alistuen kohtaloonsa, mutta onneksi se riemu ratkee jo sitten ylihuomenna.

Itsellänikin alkoi tänään joululoma, joskin tämän päivän käytin lähinnä siivoamiseen. Josko sitten ehkä huomenna jäisi aikaa treenaamisellekin, vaikka voisihan sen yhden tunnarin tänäänkin käydä ottamassa kun ei se vie kuin pari minuuttia. Meikäläinen on kuitenkin niin rättiväsynyt, että jos juttu ei alakaan sujua niin... Joten ehkä treenit jätetään huomiselle.

Huomenna kommentoin varmaan treeneistämme ja sitten onkin aika siirtyä joulua viettämään. Vaikka tuskin emeikäläistä mikään ihme estää treenaamasta jouluaattonakaan. Koiraihmisillä kun ei ole juhlapyhiä, ainoastaan erinoamisesti treenaamiseen soveltuvia vapaapäiviä.