Kun Vilma viimein nappasi viimeisen ykköstuloksen avoimesta luokasta, oli minulle täysin selvää, että voittajaa kohti sitä ollaan menossa. Koska harppaus avoimesta voittajaan on melkoisen suuri, on tarkoitus treenata uusia liikkeitä ainakin koko talvi ja katsoa sitten keväällä miltä homma näyttää.

Tähän mennessä olemme varsinaisen treenailun aloittaneet tunnistusnoudolla. Tällä hetkellä keskitymme tuomaan ja ennen kaikkea pitämään vain yhtä pikkukapulaa pureksimatta. Se alkaa jo sujua, mutta jos Vilma on vähänkin kiihtyneessä mielentilassa, se alkaa helposti pureksia kapulaa. Tämä on tietenkin saatava pois, sillä voihan koira kokeessakin olla vähän kierroksilla eikä se silti saisi pureksia kapulaa.

Tunnaria olemme siis harjoitelleet lähinnä seuraavasti. Pitoharjoituksia treenaamme kotona keittiössä. Laitan kapulan maahan ja käytän naksutinta (tällä hetkellä sen ollessa kadoksissa käytän pilttipurkin kantta). Naksautan heti kun koira koskettaa kapulaa ja näin Vilma on todella lyhyessä ajassa oppinut, että tikku pitää ottaa vain siihen etuhampaisiin. Tätä kuitenkin jaketaan varmaan melko pitkään, ettei homman punainen lanka katoa.

Itse käskysanaa harjoittelemme piilottamalla sen yhden ja oman kapulan nurmikkoon, niin, ette Vilma näe sitä silmillä, vana nenällään. Selkeästi huomaa, että etenkin lyhyellä nurmella Vilma kuvittelee löytävänsä  sen silmillään, vaikka toistaiseksi olen onnistunut piilottamaan sen.

Nyt pitää alkaa todella miettimään, milloin otan sitten häiriökapuloita mukaan hommaan. Tämänkään asian kanssa en halua kiirehtiä, mutten usko että Vilmalle tekee kovin hyvää harjoitella turhan kauaa vain sen yhden kapulan tuomista. Luulen, että se sen seurauksena alkaa tuomaan minulle jokaista maassa näkemäänsä kapulaa, eikä suinkaan sitä omaa. Kapulan tuomisestä hosuen mahdollisimman nopeasti ei saisi tulle sille päähänpinttymää, vaan sen pitäisi kyetö haistelemaan ja etsimään sitä "omaa" tarkasti, mutta ei hidastellen. Kumpikaan ei liene belggarin vahvin ominaisuus, mutta yritetään.