EHdittiin tunnin aikana meneen kolme erilaista radanpätkää, joissa kaikissa oli omat haasteensa. Ei me yhtään täydellisesti suoritettu, mutta "kelpaavasti" kylläkin. Ohjaaja oli taas vähän ruosteessa parin viikon tauon jälkeen, mutta eipä Vilmkaan hehkeimmillään ollut, positiivisesti se kuitenkin odotti rauhallisesti, helle ehkä vaikutti asiaan... Ja olihan se kuulollakin radalla.

Treenien jälkeen käytiin vielä mökillä ja meikäläinen kastoi talviturkkinsa. Vilma ui sydämensä kyllyydestä ja sukelteli kivien perässä järvessä. Todellakin, kesän lopussa se varmaan sukeltaa jo ihan oikeasti, nytkin menee korvat jo veden alle aika hyvin kiviä kalastellessa...

Aino mikä sai Vilman sekoilemaan oli kissa. SIskollani hoidossa oleva musta Elvis-kisu sai Vilman sekoilemaan. Vilma suhtautui kisssaan epäröivästi, mutta selkeästi myös saalistusaikeissa. Niinpä Vilma joutui olemaan hihnassa kiinni silloin kun kissa ulkoili. Kissa kuitenkin laitetiinsisätiloihin asustelemaan ja Vilmakin sai lopulta kirmailla vapaana (joskin ensimmäiset puoli tuntia tästä ajasta se kulutti kirmailemalla ympäri taloa etsien aukkoa josta pääsisi taloon kissan kanssa.. Ihanaa..) Joskus musta tuntuu etti tolla koiralla ole järjen häivääkään... Ehkei sillä olekaan - ainakan ihan aina..