Aloitettiin jäljestyskausi tänä vuonna tosi myöhään, mutta ollaan otettu urakalla takaisin jäljestyskertoja. Vilman hosumisen takia olen siirtynyt nyt pellolle jäljestämään ja tämä tuntuisi ainakin toimivan.

Tänään kävin tekemässä Vilmalle n. 600m pitkän jäljen pellolle ja annoin sen vanheta hieman yli tunnin. Ja koska jälkikin on kikkailulaji, laitoin jälleen liinan mahan alta kiinni, tällä kertaa toisn siten, että liinoja oli kaksi ja toinen kulki koiran takajalkojen oikealta ja toinen vasemmalta puolelta. Tällä tavoin pystyin yhä helpommin jarruttamaan koiran kovaa menoa - Vilma kun ei tajua miten joku näin kiva juttu ei voi olla samalla vauhdikas.

Noh, alku sujui melko heikosti, Vilma kyllä eteni jäljen suuntaan, joskin se haki kamalasti - kenties tuuli oli siirtänyt hieman jälkeä. Lisäksi se veti pitkälti ilmavainulla eikä tajunnu laittaa kuonoaan alas ollenkaan. Jäljen edetessä neiti alkoi kuitenkin keskittyä. Jälki oli pitkälti kostealla/multaisella maalla joten se oli helppo koiralle. Kerran Vilma tosin hairahtui oikein kunnolla jäljeltä, kenties se lähti peuran jälkien perään (ei hyvä, mutta selitys tämäkin). Loppujäljen neiti kulki todella upeasti, kuono maata hinkaten. Hyvä!