Tai minit ja minit, lähes tunti siellä kentällä viihdyttiin. Pääapino oli leikkimisessä, mutta kaikki noudot (voi) kytiin kyllä läpi. Tunnari oli jotain aivan upeaa! Jotenkun kun sen kanssa silloin josksu menetti jo toivonsa niin nyt on ollut kyllä iloinen yllätys ettei takapakkeja ole hetkeen tullut. Epävarmuutta kyllä, mutta se menee varmaan ohi ajan kanssa.

Paikalla oli parikin häiriökoiraa, mutta ne eivät kiinnittäneet Vilman huomiota. Paikkamakuu otettiin sitten rhmässä (kaksi koiraa) ja Vilma pysyi ihan hyvin, mikä oli odotettavaakin kun otimme alokasluokan paikkamakuun.