Näin käy aina joskus, vaikkei sitä omalle kohdalle tietenkään toivoisikaan.

Kaikki alkoi eilen, kun sain puhelun äidiltäni Suomesta, jossa Vilma sis tätä nykyä asustelee. Kohtaus. Oletettavasti kaksi, sillä välillä koira oli ollut jo jaloillaan.

Aikaisempi vastaavanlainen kohtaus syksyllä, jolloin ei vielä voitu olla varmoja mistä koko homma johtui. Epileptiseltä kohtaukselta se vaikutti jo silloin, mutta nyt voin olla varma. Vilmankin hyvässä mallissa olleen kisauran katkaisi tämä harmillinen, niin montaa tämän rodun edustajaa piinaava sairaus.

Oletettavasti Vilmalle haetaan saman tien lääkitys, jonka voimin se toivottavasti voi elää normaalia elämää ilman noita kohtauksia. Kisakentillehän Vilma ei jatkossa enää pääse, joten omat toivot kisaamisen suhteen keskittyvät nyt Gingaan.