Eilen käytiin sitten ekaa kertaa Niihaman palveluskoirakentällä Gingan kanssa. Osuttiin juuri sopivasti koulutusten aikaan sinne, joten Ginga pääsi katselemaan meno aja meininkiä. Pientä epävarmuutta oli haviattavissa, mutta Ginga tutkaili silti paikkoja rohkeasti. Ginga pääsi myös leikkimään Santikon Karin (Kennel Belgeleen) kanssa hanskalla ja loppua myöten G innostuikin. Jonki nverran Gingassa on siis havaittavissa pidattyneisyyttä, mutta esimerkiksi Krin sylissä se oli ihan rento, eli se ei pelkää. Aluksi se suhtautuu varauksella, mutta luultavimmin tarvitaan vain itseluottamusta ja onnistumisia. Täytyy käydä kentällä leikkimässä tytön kanssa.

Vilman tassulle kuuluu sekä hyvää että huonoa. Hyvää on se, että kyse on luultavimmin venähdyksestä, eli luita ei ole rikki. Täten, vaikka ontuminen näyttääkin pahalta, ei tarvitse niin paljoa varoa. Toivoa on siis vielä myös tulevan kuukauden kisoista, sillä eläinlääkärin mukaan antibiootteja ei tarvitse aloittaa ellei jalan paraneminen kestä suhteellisen kauan. Antibiooteilla on kuukauden varoaika "doping"-testeissä, joten siinä menisi niin nuorten Sm-kisat, agilityn piirinmestaruudet kuin tokon rotumestaruuskisatkin sivu suun... Eli toivottavasti jalka lähtee paranemaan, Vilmaan tuo nyt ei taaskaan vaikuta millään tavalla..