Tästä tuleekin pitkä sepustus ja jos en ehdi nyt kirjoittamaan loppuun, niin jatkan myöhemmin.

Matka alkoi perjantaina klo 12.30 kun lähdimme ajelemaan kohti Oulua.Matka sujui rattoisasti, vaikka Vilma tyypillisen matkustajakoiran tapaan näytti pahoinvoivalta ja seisoi lähes koko matkan Jyväkylään asti. Jyväskylässä pysähdyimme ABC!:lle, joka osoittautuikin Essoksi kun ABC! oli vasta rakenteilla. Tällöin koirat pääsivät vähän jaloittelemaankin ja matkan jatkuessa Vilmakin pätti alkaa nukkua.

Ouluun saavuimme joskus seitsemän aikaan perjantia-iltana ja yöpymispaikkamme Nallikarissa löytyikin nopeasti (ajoimme vain kerran harhaan). Mökki oli mukava ja siisti ja sisälsi kaikki tarpeelliset vempaimet (mikro, jääkaappi, hella, suihku ja tv, josta tuli tosin vian jääkiekkoa...). Koirat nukkuivat häkissä johtuen erinäisistä tiukoista valtataisteluista tyttöjen välillä. Automatkan jälkeen uni maittoi kivasti.

Lauantaina lähdimme kisapaikalle kahdeksitoista, koska Hellun vuoro alkoi silloin. Hellu ja Donna nousivatkin upeasti kolmosiin, joten Dee sai palkinnoksi pienen palan lihapullaa.

Me Vilman kanssa starttasimme joskus kahden aikoihin ja nappasimmekin heti ekalta radalta nollan.Aika oli idas, joten sijoituimme vain neljänsiksi. Rata itsessään oli suht sujuva, kaarrokset hieman pitkiä ja kontakteilla jarruttelin liian kauan. Hävisimme ovittajalle reilu 2 sekuntia, ja nämä 2 sekuntia olisi voinut helposti hioa pois.

Toinen rata olikin sitten fiasko. Ohjasin Vilman ensin väärään päähän putkeen ja sitten Vilma itse sössi vielä A-esteellä. Aan tosin korjasin (hyppäsi alastulokontaktin) ja lähdimme radalta pääsemättä loppuun.

Kolmas rata oli Vilman kaarroksien puolesta huono, mutta itsepähän annoin sen tehdä niitä jättikaarroksia joten ei niistä sen enempää. Kielto putkelta (ei irronnut, varmaan ekaa kertaa elämässään!) ja sitten hylky kun en jaksanut enää ohjata kunnolla.

Viimeinen rata oli koko viikonlopun paras. Vilma eteni kuin mikäkin bortsu ja kaarrokset oli niin pieniä kuin vian mahdollista. Harmillisesti Vilma pudotti yhden riman ihan helpossa paikassa ja tästä 5. Ajan puolesta olisi ollut nollavoitto tarjottimella, mutta ei väkisin ;)

Tapasimme myös Vilman emän ja kaksi puoliveljeä. Taran ja Vilman yhdennäköisyys on kyllä suuri, ei tarvitse arvailla miltä meidän likka näyttää 7-vuotiaana ;)

Retken kohokohta oli myös vierailu erään kasvattajan luona. Tästä kuitenkin lisää sitten myöhemmin  ;)

Kaikenkaikkiaan reissu oli todella mukava, joskis olimme Hellun kanssa pettyneitä murtellisuuden vähäisyyteen. Lienee globalisaatio ravistellut Ouluakin. Perinteen vuoksi vierailimme toki myös Tupoksen ABC!:llä.

Kuvia tulee jos tulee!