Eli eilen vietettiin kudesta eteenpäin mutama tunti Mouhijärvellä Maria Aaltosen koulutuksessa. Meillä oli ongelmakohtina tunnari ja seuraaminen.

Tunnari
 
Otettiin ensin koemainen suoritus, joka meni ihan penkin alle. Vilma nostin väärän, pudotti sen ja toi toisen väärän. Tässä siis nenänkäyttöongelmia ilmiselvästi.

Maria ehdotti ratkaisuksi sellaista, että ensin liiskasin muutaman lihapullan tunnarikapulaan ja latoin kapulan vieraan kapulan viereen. Oman kapulan päälle laitoin lisäksi 2-4 namia. Joka kerralla toistetiin koerituaali, eli oma kääntyminen selin kapuloihin ja takaisin.Vilman lähtiessä hakemaan, kehuin sitä ja pyysin ottmaaan kapulan.

Ekalla toistollaa Vilma söi namit ja vaihtoi sitten väärään. Toiselle kerralla nosti pyynnöstäni oikean syötyään namit. Kolmannella samoin.

Maria on itse oepttanut koirllleen tunnairn viikossa tällä tyylillä, joten selkeästi siis toimiva tapa. Jostain syystä tämä ei tuntunut mielestäni hyvältä tavalta. Kuulostaaa nyt kauhean nipolta kun kritisoi gurujen neuvoja, mutta mä en vaan jotenkin tunne tätä tapaa oikeaksi Vilmalle tai mulle. Marian mukaan tällä tavalla koirasta saataisiin sellainen, joka menee täysillä kapuloille ja silti haistelee. Hän sanoi, että jokaisella tulisi olla kritallinkirkas tavoite jokaisesta liikkeestä, minun tunnaritavoiteeni on tämä:

Tunnistusnoudossa koira menee laukalla kapuloille, haistelee tarkasti ja ottaa oikean ( = ohjaajalta haisevan) kapulan, laukkaa takaisin. Laukan vauhdilla ei ole väliä, kunhan koira laukkaa luonnollisesti. Rauhallinen haistelu vauhtia tärkeämpi!

Muutamia pointteja Maria tavasta (pohdittu omasta näkökulmasta)

• Opettaa koiran menemään tykkinä kapuloille ja silti haistelee rauhallisesti.
  Vilmalla EI ongelmaa vauhdissa, vauhti juuri riittävä vaikka hidastuisikin vähän.
• Marian mukaan ei ole väliä etsiiikö koira makkaranhajuista vai omistajan hajuista palikkaa.
  Tunnarissa koiran kuuluu haistella omistajanhajuista palikkaa, tämä on omakin tavoitteeni!
  Tunnarin hajustaminen mielestäni koiran hajuaistin aliarvioimista, koira kykenee kyllä oikeaankin etsintätyöhön.
  Myös liikkeenohjaajalla VOI OLLA makkaranhajua käsissään!
  Koiran pitää toimia tunnarissa vaikka ohjaaja olisi unohtanut namit kotiin
  
• Hajustamisen lisäksi kapuloiden päälle laitettiin muutama nami.
  Vilma veti tästä kierrokset ja alkoi piipata
  Hiljeni käskystä, mutta oli yhä sisältä ihan räjähdysvalmiuksissa > piippauksen loppuminen ei merkitse rauhoittumista.
  Vilmalta pitäisi saada intoa pois tunnarin osalta, namit vain lisäsitvät sitä + lisäksi kiihdyttivät
  

Kuten tästä näkyy, en juuri innostunut tästä tavasta. Vilman tunnari on nyt siinä vaiheessa, että punaisella merkityt kohdat täyttyvät aina:

Tunnistusnoudossa koira menee laukalla kapuloille, haistelee tarkasti ja ottaa oikean ( = ohjaajalta haisevan) kapulan, laukkaa takaisin.

Siksipä vauhtia ei tarvita lisää eikä kiihtymystä varsinkaan. Olen myös uomannut, että jos Vilma on lähdössä rauhallinen, se tuokin oikean. Siksi en tästä tavasta oikein pitänyt, kun namit kiihdyttivät koiraa ja rauhallinen haistelu katosi (katsojien mukaan koira haisteli hyivn, mutta oikeasti se näki namit ja säntäsi lasittunein katsein syömään, en huomannut koirassa yhtäkään keskittymisen piirrettä).

Tästä saa antaa kommentteja, että onko ihan tyhmää tuomita tapa yirttämättä sitä sen enempää. Kannattaako luottaa siihen omaan "kutinaan" tällaisissa asioissa. Vähän hämilläni olen kun ei oikeain ole ideioita mitä kannattaisi tehdä??

Seuruu

Tähänkin sitten se ajatus ihanteellisesta seuraamisesta alkuun:

Koira kulkee tiiviisti ohjaajan rinnalla nojaamatta. Lapa on ohjaajan jalan kohdalla. Koiran katsekontakti pysyy aina vapautuskäskyyn saakka. Koira ei piippaa tai ääntele, peruuttamisissa peruuttaa oikeasti eikä vain korjaa perusasentoa.

Tässä näytettiin ensin täysmittainen suoritus, meni hyvin. Kontakti putosi erityisesti pysähdyksissä ja hitaissa kohdissa.

Tähän saatin hyviä vinkkejä:

• Koira sivulla > sanotaan seuraa > kontakti pysyy > joku häiriköi > koira pudottaa kontaktin > huomautus, kehu > vapautus
• Aikaa pidennetään
• Häiriönä mm. lentävät esineet (pallot, hansikkaat, kapulat), toiset ihmiset ja koirat (leikkivät, juoksevat, lähelläkin)
  

Tämä on varmasti ihan toimiva ja edistymistä oli havaittavissa jo koulutuksessa. Tätä jatketaan varmasti! Peruuttamistakin lähdetään opettamaan, joskin en tiedä noudatanko Marian vaiko oman kouluttajamme neuvoa. Voi olla että vähän kumpaakin, eivät oleet toisiaan poissulkevia tapoja nimittäin.