Torstaina lähdettiin sitten viettämään Juhannusta mökillemme Teiskoon ja toki oli selvää, että jälkitarvikkeet lhätivat mukaan. Tosrtain käytimme lähinnä laiskotteluun (Lost!) mutta perjantaina lähdimme sitten jäljelle. Sanna teki Vilmalle jäljen ja minä Mintulle.

Vilman jälki alkoi melko oudosti, sillä Sanna oli jotenkin käsittänyt janan väärin ja niin se jäi tekemättä. Jälki muuten sujui ihan hyvin, Vilma jäljesti tarkasti ja söi kaikki makkarat mitä löysi (= kaikki). Ainoa ongelma oli, että neiti jätti kepit huomaamatta. Se löysi oma-aloitteisesti yhden kepin ja muilla jouduin pakittamaan sen ja lähettämään uudelleen keppiä etsimään. Muistan tämän ongelman jo viime syksyltä; Vilma unohtaa kepit, jos jäljellä on jotain herkkua. Siksi namit jätettiinkin syksyllä nopeasti pois, mutta nyt niitä taas tarvittaisiin jäjestyksen saamiseksi tarkemmaksi. Mutta jos se tarkoittaa keppien unohtamista, niin en tiedä mitä tehdä.

Tämän hetkinen suunnitelmani on yksinkertainen, vahvistetaan keppejä omalla, namittomalla jäljellään ja itse jäljen tarkennukselle tehdään namijälki. Lisäksi keppejä varmennetaan ihan kotioloissa piilottelemalla. Saas nähdä toimiiko?

Tänään oli sitten esineruudun vuoro. Tallasimme Sannan ja pikkusiskoni Kaisan kanssa 15x 30 alueen (isompaa ei sihen ryteikköön mahtunut) ja piilotimme sinne kolme esinettä. Vilma sai nähdä kun esineet vietiin, mutta sitä ei hetsattu tai yllytetty katsomaan tarkasti. Sitten lähetin Vilman lähimmälle esineelle. Se lähti liikkeelle reippasti laukaten, mutta kääntyi yhtäkkiä täyskäännöksen haistettuaan esineen (pehmeä pallo). Enie löytyi siis normaalia paljon nopeammin, tosin kyseessä oli todella helppo esine, Luovutus ok. Toinen esine olikin hieman vaikeampi, kenkä. tarkemmin sanottuna sandaali. Se oli hieman kauempana, mutta Vilma löysi sen perusteellisen ja tarkan (mutta melko hitaan) etsinnän jälkeen. Luovutus ok. Viimeinen esine (sulkapallo) tuottikin hieman vaikeuksia, sillä se oli aivan takarajalla. Lähetin Vilman hakemaan sitä kolmesti, millään kerralla se ei edennyt tarpeeksi pitkälle. Lopulta Kaisa sitten käveli esineelle ja tuli takaisin. Se auttoi ja Vilma eteni lopulta tarpeeksi kauas ja lyhyen etsinnän jälkeen kolmaskin esine löytyi. Luovutus ok.

Loppuaika vietettiinkin sitten saunoen, uiden ja grillaillen. Vilma piti omaa kiva kalastelemalla kiviä järven pohjasta (se osaa jo melkein sukeltaa kokonaan) ja yrittämällä pelastaa meitä järvestä. Vilmasta ikävintä oli varmasti myöhästyminen venereissulta, raukka istui laiturin nokassa ja kitisi kunnes palasimme jolloin se hypäsi äkkiä veneeseen.