Tänään siis rankka päivä Nokialla agilityn piirinmestaruuksissa. Aamulla vähän jäykkä olo eikä suuria odotuksia ollut, mutta nähtyäni ekan radan ja toteavani sen olevan melko helppo, niin alkoi pikkuhiljaa fiilis nousemaan oikealle tasolle.

Radat olivat siis mukavia, ehkä liiankin helppoja, mutta välilä kiva näinkin päin. Vaikeus luotiinkin sitten ihanneajan tiukkuudella, ja Vilmallekin tuli kiire päästä sen alle. Ekalla radalla matkaamme hidastivat suuret kaarrokset ja ärsyttikin kun niiden takia ei sijoituttu. Voittajalle hävittiin pari sekuntia, eli ihan mahdollisesti oltaisiin sijoituttu jos olisi kaarrokset olleet parempia. Sama juttu toisella radalla, onneksi sentään päästiin 0,94 sekuntia ihanneajan alle eli nolla tuli!

Yksilöpiirinmestaruuksissa ei sijoitusta noilla suorituksilla irronnut (miten yllättävää) mutta sijoituimme viidensiksi. Ihan hieno tulos siis! Lisäksi Vilma sai kauan kaivatun tuplanollan ja SM-nollie tarvitaan enää 2kpl ja sitten ollaankin ensi kesäkussa Varkaudessa taistelemassa Suomen mestaruudesta!

Lopuksi oli vielä joukkupiirinmestaruus, joka oli epävirallinen. Starttains joukkueemme ykana ja lisäksi ekana koko joukkuekisassa, mutta onneksi Hellu suostui lämmittelemän Vilmaa rataantutustumisen aikana. Joukkuerata olikin helppo, ja olisin suuttunut jos emme olisi saaneet nollaa, ja sieltähän se nolla sitten tulikin. Hienoa! Joukkueemme voitti piirinmestaruuden, kiitos kaikille joukkueessamme olleille (Santtu Stenberg ja Hani, Tommi Raita-aho ja Puubi sekä Johanna Kuninkaanniemi ja Kössi).

Ginga oli mukanani katselmassa ja radalla menevät koirat saivat sen viretilan nousemaan kohisten.Ginga alkoi jopa veuhtoa radalle päin ja räksytti kovaäänisesti kun koirat kiisivät sen ohi. Kieltäessäni se onneksi uskoi hyvin, vaikka täydellistä malttia pikkuvauvalta ei voine vielä odottaa?

Ginga nukkui autossa osan ajasta. Loppupäivästä se sitten virkistyi niin että alkoi jopa käydä hermoille (Jota mamin mussukkapentu ei koskaan tee...). Hyvä vain että vhän luonnetta löytyy, täytyy vain olla tarkkana että pysyy koira silti ruodussaan. Tänään Ginga nimittäin löysi maasta maukkaita kiviä ja kun kaverini Henna yritti estellä nii Ginga alkoi raivolla vääntää vastaan ja tikkasikin hampaillaan (oli silloin hyvin väsynyt). Luonnetta siis löytyy, ja tämän kanssa on oltava tosi tarkkana.

Hirmuisesti Vilma on rohkaistunut ihmisten suhteen. Ei se vieläkään rynni jokaisen vastaantulijan syliin, mutta antaa kyllä jo itseään rapsutetavan erittäin hyvin. Koirien suhteen Ginga on vielä suhteellisen epäileväinen, mutta itsevarmuuden kasvaessa sekin asia muuttunee.

Kävin Gingalle katselemassa sopivaa Arka-Haok-hihnaakin Motivaattorin kojulla ja Laura Haapalan kanssa sitten juteltiin ja rassuiltiin Gingaa. Gingan mielestä tämä turhanpäiväinen juoruaminen alkoi käydä tylsäksi ja se vetelikin poskeensa tupakantumpin, jonka se vauhdikkaasi neilaisi kun yritin noukkia sitä pois. Toivotttavasti masu ei siitä kauhean sekaisin mene..

Muutenkin Ginga sai rutkasti uusia kokemuksia. Hienoa!