Tänään sai taas viahteeksi vähän hosua. Pääsin koulusta neljältä ja agilitytreenit olivat viideltä. Iskä tuli hakemaan mut suoraan koulusta, muuten ei toivoakaan ehtiä ajoissa. Loppuviimein oltiinkin sitten paikanpäällä noin vartin etuajassa, joten ehdin koiruuttakin sitten käyttää asioillaan.

Treeneissä Vilma oli juuri ihanalla tuulella. Kierroksia oli, mutta juuri sopivasti: koira vetää aivan täysillä rataa, mutta ei kyseenalaista ohjaustani. Ihanaa.

Ehdittiin menemään kolme rataa, jotka kaikki sujuivat meidän kohdalla hyvin. Omia ohjausmokia oli tietenkin kuten aina, mutta koira kulki mukana kuin unelma. Alan pikkuhiljaa olemaan tyytyväinen jopa noihin kontakteihin, täytyisi joskus kisoissakin uskaltaa kokeilla että toimivatko ne siell äsamoin kui ntreeneissä. Kisoissahan varmistelen itse runsaasti, mikä hidastaa ja tekee radasta semmosen töksähtelevän.

Muistettavaa:

• Anna mennä vaan, kyllä se koira tulee perässä
• Älä pelkää tyrkyllä oelvia putken suita vaan vie koira sinne minne ollaan menossa. Pelottavan putkensuun vilkuilusta on vain haittaa - Vilma ei enää ole niin putkihullu kuin alkuun oli
• Älä huido keppien avokulmissakaan ihan tyhmänä, koira osaa, joten anna sen tehdä hommat itse.
• Pysy poissa koiran edestä, ettei se joudu jarruttelemaan turhaan välttääkseen törmäämistä minuun