Vietimme sitten rentouttavan viikonlopun mökillä, joten pääsin viemään Vilmaa jäljelle pariin kertaan. Eilen otin aivan lyhyen jäljen viidellä kepillä, tarkoituksena olikin siis vain saada Vilma löytämään kepit, se kun on jostain syystä tullut kamalan hankalaksi Vilmalle. Lähetin Vilman jäljelle ilman janaa ja se lähti matkaan innokkaasti. Ensimmäinen keppi oli noin 10 metrin päässä jäljen alusta ja Vilma viipottikin iloisesti sen ohi. Otsin sen liinan avulla hieman taaksepäin ja näytin uudellen jälkeä. Tällä kertaa Vilma huomasi kepin ja toi sen minulle. Loput kepit Vilma löysi ihan hyvin, vaikka jäljestys olikin melkoista siksakkia.

Tänään tarkoitukseni oli tehdä hieman pidempi jälki, mutta sekin jäi haaveeksi, sillä metsä muuttui yhtäkkiä niin risukkoiseksi, etten sitten voinutkaan enää jatkaa. Näin ollen jälki jäi lyhyeksi ja sain laitettua sille vain kaksi keppiä. Jälki sai vanheta vajaan tunnin, arviolta ehkä 50 minuuttia. Tällä kertaa olin saanut ängettyä mukaan myös janan, lyhyen (5m), mutta janan kuitenkin.

Otin Vilman sivullle ja lähetin siitä janalle. Vilmalla on kummallinen tarve lähteä kääntymään aina oikealle kun lähetän sen janalta (riippumatta siitä mihin suuntaan jälki lähtee) ja niin se teki nytkin. Otin Vilman takaisin sivulle ja lähetin uudestaan. Tällä kertaa neiti vasta tempun keksi, nimittäin jäi siihen istua nököttämään. Tässä vaiheessa aloin tisekin vielä hermostua, mutta päätin olla suuttumatta koiralle, vaikka kyllähän neiti sen sitten jostain kuitenkin ymmärsi. Noh, etenimme sitten muutama sentti kerrallaan kohti jälkeä ja heti jäljen alusta Vilma päätti ilmaista minulle kävyn. Sen tiedän varmaksi, etten siihen käpyyn ollut koskenut, joten käpy sai lentää metsään Vilnan jäädessä kehuja vaille. Vilma oli edelleenkin olevinaan ihan hukassa ja jouduinkin näyttämään useampaan kertaan jäljen alkua ennen kuin neiti sitten lähti jäljestämään. Itse jälki lähti kulkemaan ihan hyvin ja neiti tuntui tekevän työtään rauhallisesti, vaikkakin reippasti. Ongelmia alkoi ilmetä vasta ensimmäisen kulman jälkeen, kun Vilma lähti menemään aivan eri suuntaan mitä jälki teki. Kaiken lisäksi Vilma näytti siltä, kuin se olisi tehnyt hommia ihan oikeasti, joten jos en olisi merkanut jälkeä, olisin luullut jäljen oikeasti menneen sinne. No, annoin Vilman edetä vajaan liinanmitan ja annoin sen sitten pohtia hetken aikaa itse. Se kuitenkin seisoa pällisteli ja hetken kuluttua näytin sille jälkeä uudestaan. Työskentely oli siksakkimaista eikä ollenkaan tarkkaa, mutta kepit löytyivät joka tapauksessa. Sama "harhautuminen" toistui myös toisen kulman jälkeen, jolloin aloin tosissani ihmetellä asiaa. Oli täysin tyyntä, ei tuullut mihinkään suuntaan.

Huomenna olisikin sitten tarkoitus lähteä pellolle hakemaan tarkkuutta jäljestykseen ja mennä vähän takaisinpäin harjoituksissa. Siis makkarat mukaan jäljelle :)