Tänään oli sitten se suuri päivä, jolloin se suresti odotettu pikkuneiti saapui kotiin. Lähdin eilen Sannan kanssa junamatkalle Raaheen, josta sitten tänään lähdimme jälleen kohti Tamperetta, tällä kertaa pentu kainalossa. Saimme kasvattajalta hyödyllisiä ohjeita, joilla selviämme varmasti pitkälle. Muistia pitää kyllä verestää lukemalla pentukirjat läpi uudemman kerran - kamalaa miten paljon sitä onkaan unohtanut vaikkei Vilman pentuajoisa ole kuin 4,5 vuotta...

Itse matka sujui hyvin. Saimme kyydin Mikalta linja-autoasemalle, josta bussi vei meidän rautatieasemalle. Matka linja-autoasemalle sujui melko äänekkäissä merkeissä ja mietin jo kuinka saamme paheksuvia katseita sitten bussissa. Bussissa neiti G oli kuitenkin hyvin hiljaa ja nukkuikin yli puolet matkasta.

Junamatkamme kesti 4,5 tuntia, joskin turvalaitevian takia se sitten hieman viivästyi - ei pahasti kuitenkaan. Olin varannut paperia ja sanomalehtiä ja kakkapussejakin matkaa varten, mutta Ginga otti matkan lunkisti nukkuen lähes koko ajan mitä ihmeellisimmissä asennoissa boksissaan (enimmäkseen selällään). Eläinvaunu oli tupaten täynnä väkeä ja ihmiset kulkivat jatkuvasti vaunun läpi, joten ensikertalaiseksi Ginga oli varsin erinomainen matkustaja. Pissahätä tuli sitten juuri sopivasti junan ulkopuolella.

Kotona sitten syötiin Maria-kaasvattajan mukaan antamat eväät. Uudet asiat ihmetyttivät pikkuista niin kamalasti, että uni maistui melkein koko illan. Ruokakin maistui paremmin kuin Vilmalle aikoinaan (Vilmahan lakkasi liki syömästä saavuttuaan meille). Hihnaan tottuminen ei Gingalle ollut ollenkaan vaikeaa, ainoastaan valjaiden rinnan ympäri menevä naru vähän tuntui hankaavan. Käytimmekin pantaa sitten kotiulkoilujen ajan, että neiti sai asiansa tehtyä.

Vilma otti Gingan todella hyvin vastaan. Aluksi se tosin oli varsin ihmeissään, mutta iltaulkoilun aikana Vilm olisi halunnut leikkiä Gingan kanssa. Ginga oli myös hyvin innoissaan, mutta "isonsiskon" raju leikkimistyyli hirvitti kyllä, ja Vilman menoa pitikin vähän rajoittaa. Pääasia on kuitenkin että kaverukset tulevat hyvin toimeen keskenään.

Huomenna sitten lisäkuulumisia. Alkavat omatkin silmät vähän lupsua... Ajankohtaisia kuvia yritän muistaa laittaa huomenna näkyville, tässä yksi kuva Gingasta, ikää 6,5 viikkoa. Aikan samannököinen kuin nytkin, korvat terhakkana pystyssä.