Pakkasin siis koriat autoon ja lähdettiin jäljestämään läheiselle pellolle. Eihän tuo matka nyt kävellenkään olisi pitkä, mutta koirien kannalta on parempi että ovat autossa odottamassa eivätkä kiinni missään tolpassa.

Vilman jälki oli melko pitkä, metreinä nyt en osaa sanoa, mutta talsin peltoa ympäri aika pikän matkan. Jälki oli melko nopeasti sutaistu, kepit unohdin kotiin ja namejakaan en jaksanut kylvää (tosi antaumuksellista jäljestystä...). Vilma jäljesti kuitenkin ihan kiitettävästi. Välillä kuono nousi ylös ja jäljestäminen muuttui epätarkaksi, mutta muuten ihan ok. Vilma löysi jäljen loppuun kuitenkin.

Gingalle piti ensin tehdä vain makkararuutu, mutta pädyin kutienki nsitten tekemään jäljen, kun multapellolla pystyin katsomaan että missä askeleet menevät. Jälki oli noin 20 metriä pitkä suora, jossa joka askeleella muutama kinkkusuikaleen pala. Ginga yritti vähän ryntäillä ja seurata vain vasemmanpuoleista askeljonoa, mutta liinasta pidättämällä sain sen hakemaan kaikki askelmat. Vaadin että Ginga syö joka askeleelta ainakin vähän ja se onnistuikin - kaikkia nameja Ginga ei ottanut, mutta pysähtyi kuitenkin joka askeleelle syömään jotakin. Kinkkusuikaleet maistuivat kuitenkin paremmin kuin raaka jauhis, joten varmaan se jauhi pitää ny hylätä sitten.

Olen nyt löytänyt itselleni hakuryhmän, jossa pyrimme aloittamaan parin viikon sisällä. Hinku olisi kova molempien koirien kanssa, mutta ryhmässä yhdellä ohjaajalla saa olla vain yksi koira, joten täytyy sitten miettiä kumman kanssa aloittelen hommaa. Vilmahan on melko pro hakuhommassa ja tykkä ähomasta ihan kauheasti... Gingaan taas haluaisin panostaa siksi, että se kuuluu "nuorisoon" - ties miten hyvä siitäkin voi tulla.