Nuorten Sm-agility ei sujunut aivan yhtä hyvin kuin toko, vaikka tässäkään ei mennyt ihan huonosti. Rata oli vauhdikas ja käännöksien suhteen melko helppo, etenkin kun rataa vielä medeille ja maxeille muutettiin jonkin verran.

Vilma starttasi aivan loppupäässä ja Hellu tietysti jännitti hulluna ja otti ehkä nollaradasta turhia paineita (ellen ihan erehdy...), mutta hyvin se homma kuitenkin meni. Rata oli sujuva, parissa kohtaan olisi ehkä voinut antaa koiran vian mennä ja olisis säästetty taas pari sekuntia, mutta samoja tyhmyyksiä sitä itsekin radalla hommailen, joten en ehkä ole paras henkilö huomauttelemaan tästä..

Toiseksi viimeinen rima oli kuitenkin koituva Vilman kohtaloksi. Näin ei sitten päässyt parivaljakko finaaliradalle, minne pääsyn he olisivat kyllä ehdottomasti ansainneet. Riman pudotukset ovat kuitenkin Vilmalla niin harvinaisia, ettei siihen olisi oikein voinut mitenkään varautua. Ehkä syynä oli Hellun liiallinen vedätys tai sitten Vilman neähtänyt takjalkta, joka alkoi taas hieman oireilemaan radan jälkeen (ehkä siis jo radalla). Tai ehkä kyseessä oli vain perus arviointivirhe koiralta. Itse olen kuitenkin tyytyväinen, vaikka nollaa lähdettiinkin hakemaan. On olemassa hyviä huonoja ratoja ja huonoja huonoja ratoja. Tämä oli ehdottomasti hyvä huono :)