Tänään tokoilimme taas kotipihassa pikkuhetken- Liikkeinä ruutu ja tunnari, sekä ekstrapanostus sivulletulojen tarkkailussa.

Ruutu
Kävin kokoamassa ruudun pihakiveyksellemme ja laitoin alustan keskelle. Lähetin Vilman ruutuun ja se hakeutui heti loistavasti alustalle. Jotenkin se tuntui silti epävarmalta, joten kannustin superkehuille sen tehneen oikein. Otimme tältä sivulta neljä toistoa + yhden ilman alustaa ja tällä vikalla toistolla Vilma sitten innostui taas normaaliksi itsekseen. Vaihdoimme sivua pyörien ruudun ympäri yhden kerran. Tänä aikana otin vain kaksi suoritusta ilman alustaa ja lopetin onnistuneeseen suoritukseen kera alustan. Hyvin sujui ja nyt tuntuukin siltä että tämä on se hyvä tapa meille treenata ruutua. Avustajan kanssa sitten treenaamme pitkiä välimatkoja, siihenkin minulla on jo oma pieni suunnitelmani.

Tunnari
Tunnaria jälleen kahdella kapulalla. Tästä ei olekaan kovin paljoa kirjoitettavaa, sillä molemmat kaksi toistoa menivät todella hienosti. Vilman epävarmuus oli myös tiessään, eikä neiti yhtään epäröinyt tuoda sitä oikeaa, vaikka se on ollut ongelmamme tässä viime aikoina. Upeaa.

Lopuksi vielä heittelin Vilmalle palloa ja sitten viettiin rauhoittumishetki. Rauhoittuminen on Vilmalle ehkä kaikkein vaikein perusasia, sillä sitä ei sille ymmärretty nuorempana opettaa. Onneksi Vilma on kuitenkin oppinut rauhoittumaan melko hyvin kisapaikoilla autossa ja häkissä, mutta rauhoittuminen muutoin on sille vaikeaa.

Treenien jälkeen käytiin vielä kävelemässä vajaan tunnin lenkki metsässä. Alkuperäinen suunnitelmani oli mennä neidin kanssa vähän uimaan Kaukajärven rantaan, mutta sitten alkoi sataa vettä joten ajattelin että kastumme ilman uimistakin. Lisäksi Vilma tykkäsi varmasti superia kun ei tarvinnut olla hihnassa ollenkaan. Sadesää oli karkoittanut yleisiltä metsälenkkipoluilta muut kulkijat, joten oli ihanan rauhallista tallustella eteenpäin. Vilmakin pääsi kirmailemaan sydämensä kyllyydestä rapakoissa, joskin se kostautui sitten kotona kun joutui pesulle...