Tänään taasen Jossun ohjaamat agireenitykset, ja täll äkerralla oli vuorossa kahden tunnin tehotreeni. Radat olivat melko lyhyitä, mutta sitäkin vaikeampia, ainakin osa.

Vilman odottelu oli jälleen rauhallista, eikä hulvatonta kuumumista näkynyt radallakaan. Oma ohjaukseni oli hukassa jälleen. Jotenkin sitä aina herää ihmitys siitä, miten kummassa me voidaan olla kolmosissa, kun ohjaajan taidoilla sinne ei ainakaan olla päästy.

Nykyään tosin tuntuu, että useimmat radat ovat mahdollisia suorittaa ja että virheet ovat todellakin sitten sellaisia ihan typeriä virheitä. Agility on kuitenkin juuri siksi niin kiva laji, ettei siinä koskaan (kai) voi saavuttaa sellaista tasoa että aina tulisi nolla...

Sm-kisahaaveet ovat pitkälti kariutuneet, kolme nollaa kun vasta kasassa. Olemme tosin menossa Helatorstaina kolmeen starttiin, mutta eipä SM-kisoihin ole asiaa vaikka sieltä saataisiinkin kolme nollaa. Vilma on kuitenkin vielä nuori koira, eikä meillä ole kiire minnekään. Ensi vuonna koitetaan sitten toden teolla SM-mittelöihin mukaan. Tänä vuonna Vim saa tyytyä "vain" Nuorten SM-koitoksiin, jossa tosin Hellu ohjastaa uljasta mustaani, kun itse olen liian vanha - vaikka en itseäni 18-vuotiaaksi tunnekaan.