Jossu ei pässyt meitä piiskaamaan tällä kertaa, ja käytimmekin ajan tehokkaasti. Otimme sellaisia kaikille sopivia radanpätkiä, itse tosin vaikeutin niitä laittamalla putkien suita lähemmäksi ja muutenkin hämyjuttuja. Vilma oli kuulolla ja selkeästi rauhallisempi kuin normitreeneissä. Jotenkin tuntuu, että mitä enemmän koiria, sitä levottomampi Vilma on. Mistä lie sekin johtuu, mutta niin kauan kun koira on hanskassa eikä homma mene yli niin hyvä on.

Kolme rataa ehdimme menemään, pituus vaihteli pitkästä lyhyeen. Vähän taas höössäsin omiani, mutta pääasiassa meni hyvin. Otin myös pari pätkää Turun kisaradoista ja yllätyin niiden sujumisesta. Vaikka kyllähän se koira aina treeneissä menee niinkuin pitää.. ja jos ei mene niin voi ainakin yirttää uudestaan.